Löysin YO-talolta kauan kadoksissa olleen hattivattini. Hattivatti syntyi kaverinsa kanssa synkkänä helmikuun iltana kanaverkosta, sanomalehdestä sekä liisteristä. Pituutta sillä oli inasen vajaa metri sekä painoa arviolta 1,5 kiloa. Vaihtoon lähtiessäni jouduin jättämään sen oman onnensa nojaan. Palattuani syyskuun alussa Suomeen aloitin raivoisat etsinnät, mutta kukaan ei tiennyt tai myöntänyt hattivatin olinpaikkaa. Viime viikolla puskaradio toi luokseni viestin, että hattivatti olisi nähty YO-talolla narikassa. Eilen kuljin ko. paikasta ohi ja katso, ovet olivat auki. Ryntäsin raivoisana narikkamiehen kimppuun ja vaadin saada rakkaani takaisin. Kauhusta vapiseva narikkamies osoitti tärisevin sormin kattoa kohden ja siellä, siellä seisoi hattivattini palkin päällä ja katsoi minua laupeasti hymyillen. Valitettavasti vain hattivatti oli noin kahden ja puolen metrin korkeudessa. Meitä erotti enää 90 senttiä, olin ratketa liitoksistani. Onneksi Siika oli mukana, ja hän laski hattivattini hellästi syliini. Hattivattini oli julmasti teipattu kyseiseen palkkiin, joten se ei ollut päässyt edes pakenemaan.
Tätä iloista jälleennäkemistä täytyi tietysti juhlia, joten menimme ystävieni kanssa Kustaaseen. Hattivatti herätti oletetusti runsaasti huomiota, olihan sillä kunniapaikka vieressäni sohvalla. Yöllä kävelimme kahdestaan kotiin, eikä minun tarvinnut pelätä mitään.
Minä en ole enää koskaan yksin :)
Hattivatti, hotter than ever <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti