keskiviikko 17. joulukuuta 2008

If it's panicking you, then it's panicking me

Aiemmin hössöttämäni viimeinen Show vedettiin vallan mainiosti. Ihmisten naamat näyttivät hyviltä, mutta muisti hävisi mystisesti jo ennen väliaikaa ja palasi arviolta neljä tuntia myöhemmin bussissa matkalla kohti loppubileitä. Sillä välin olin ehtinyt nauttia puoli litraa viinaa, purra yhden nännin rikki, ehdottaa tuhmia pukuhuoneessa, jahdata näyttelijöitä puuterihuiskun kanssa, hukata säälipizzan (luultavasti suuhuni), auttaa peruukin riisumisessa (tämän päättelin seuraavana päivänä, kun kaivoin taskustani kasan pinnejä sekä tukon vaaleaa karvaa, joka taisi olla suunnilleen puolet siitä peruukista), omia eye-linerin, tyrkyttää näyttelijöille juomaani sekä unohtaa etsiä lapasia. Ai niin, ja tehdä itsestäni pellen.

Jatkoilla meni huomattavasti paremmin. Pääsin perille, söin tortillan tai kaksi ja vietin sitten seuraavat kuusi tuntia saunassa tai pyyhe päällä haahuillen. Sain monta jalka- ja hartiahierontaa, vielä enemmän pusuja (joukossa yksi Spiderman), uusia tuttavuuksia, vihaisia mulkaisuja katkeralta Sipulilta sekä jäätelöä ja vanukasta. Tarjoilin kielelläni sitä jäätelöä myös eräälle näyttelijälle. Siika sai jäätelönsä sentään lusikasta ja piparilla höystettynä.

Illasta en juuri muuten osaa mitään eritellä. Istuin saunassa. Piste.

Alkuviikko on mennyt univelkoja tasatessa. Oikeaan suuntaan ollaan selkeästi menossa, heräsimme tänään puoli kolmelta. Sen jälkeen olikin aika mennä Tjaan kanssa ihailemaan Javier Bardemia ja Barcelonaa elokuvassa Vicky Cristina Barcelona, jonka pilasi ainoastaan se, että se oli Woody Allenin tuotos. No, komea mies ja tutut maisemat riittivät tekemään minut iloiseksi. Tuli kaikki kesältä ja reililtä mieleen, ja hykertelin tyytyväisenä nähdessäni La Pedreran savupiiput, joiden keskellä vietin erikoisen mukavia hetkiä.

Nytpä pitäisi repäistä vielä yksi essee loppuun, aloittaa pakkaaminen ja raivata taas, vaikka siivosin vasta sunnuntaina. Sitten onkin aika lähteä syntymäpäiville. Kyllähän tässä kelpaakin juhlia, kun viime yönä noin puoli kuuden sain selville, että minulla on nykyisin poikaystävähkö. Pelottaa niin maan perkeleesti, mutta näillä mennään ja katsotaan, miten käy. Hyvä mieli silti.

Päivän soittolista:
DJ Tiesto ja
Wir sind Helden

1 kommentti:

  1. kas! löysin sinut ja tämän blogin. tämä oli hauska kirjoitus. nauroin kahdesti! tänään jo kaipasin sinua. muut on ihan paripari ja minä ja haps ollaan vaan ihan kaksin. nähdään taas jollain lomalla.

    VastaaPoista